New York – Los Angeles
DAY 1 “SUNDAY BLOODY SUNDAY”
Rakas päiväkirja oli synkkä ja myrskyinen yö Helsingissä mutta lämmin ja kostea päivä New Yorkissa…
Lentomatka meni yllättävän nopeasti vaikka kestikin yli 8 tuntia. Näin yleläisenä oli mukava huomata että Ylen sivusto ei toiminut Finnairin multimedialaitteessa. Leffavalikoima ei iskenyt mulle joten katsoin Simpsoneita ja pelailin vähän golfia. Ensivaikutelma Ameriikan maasta oli vaikuttava kun tullimies kyseli tiukalla otteella kuka oli ottanut valokuvan tullijonossa. Meinasi heti tulla pupupöksyyn ja kuva tiukasta tullitarkastuksesta kumihanskoineen ilmestyivät ajatuksiin. Nuorityttö tunnusti kuvanneensa ja tullikaveri pyysi poistamaan kuvat kamerasta joten tilanteesta selvittiin varoituksella. Tarkastuksessa otettiin kuva ja sormenjäljet ja tiedusteltiin matkan tarkoitusta. Matkan tarkoitushan on löytää Mary Sue teksasista ja mennä naimisiin Las Vegasissa Elviksen vihkimänä, mutta tähän palataan tarkemmin matkan aikana. Lentokentältä sitten otettiin Yellow cab keskustaan, paikallisten sanottuna midtownille. Matka kesti lähes 1,5 h mutta maksu on vakio 45 dollaria plus verot 4.97. Taksista noustessa naamalle syösyi ihanan lämmin ja kostea ilma. Ihan kuin olisi ollut saunassa mutta kun ei vaan ollut. Vähän aikaa varmaan kestää tottua tähän ameriikan ihmemaan ilmastointiin jokapaikassa. Nopea check in ja hotellin huoneeseen josta avautui mahtava näköala kohti Hudson riveriä. Maalaispoikien iloa kesti tasan viisi minuuttia kun puhelin soi ja respa ilmoitti että oli antanut väärän huoneen. Jos sanon että vähänkö harmitti, niin valehtelisin. Äkkiä otettiin maisemakuvat huoneessa kun oltiin varmoja että saadaan huonompi huone tilalle. Uusi huone oli tasan toiseen suuntaan, näköalalla Empire state building, ei sekään ihan paha ole, kerros 27. Illaksi lähdettiin käymään times squarella. Hikivaluen kateltiin valoja ja otettiin pakolliset poseerauskuvat. Lopuksi vielä Burger Kingin neitsyyden menettäminen. Se cociksen medium on sitten sama kuin iso suomessa. Massakausi on nyt aloitettu, katellaan sitten kahden viikon päästä mahtuuko enään samoihin farkkuihin. Aikaero ei niin paljoa tuntunut mitä odotti, ehkä se on pahempi toiseen suuntaan. Nyt unta palloon ja pallo maaliin….
Ai niin ja ensimmäinen kriisi tuli kun kummallakin oli samanlaista hammastahnaa, kuinka tästä oikein selvitään. Selviää seuraavassa osassa.
DAY 2 “WHERE THE STREETS HAVE NO NAME”
Edellisen päivän aikaero vaikutti sen verran että heräsin keskellä yötä ja luulin etten enään saisi unta, mutta onneksi vielä nukahdin. Herättiin sitten lopulta 7 aamulla paikallista aikaa. Hyvin verkkaisesti aamutoimet ja matkaan. Ensiksi pakolliset Starbucks kahvit käteen ja kadulle. Jos tämä ei ole amerikkalaista niin ei mikään. Ja se peruskoko kahvia on suomessa kolme kuppia vähintään, mutta se sopi mulle koska en käynnisty ilman pakollista kofeiinia aamulla. Haettiin viikon metrokortit jotka maksoi 24 dollaria. Sitten suunta kohti Empire State Buildingiä. Ylös tornitaloon maksoi 20 dollaria eikä pressikortti auttanut alentamaan hintaa. Olisi pitänyt ilmoittaa viikkoa aikaisemmin että tulee pressiä paikalle. Jonoa oli jonkin verran mutta ei mahdottomasti. Viimeiset 6 kerrosta käveltiin ylös, näin pääsi nopeammin perille. Ylhäällä peruskuvaamiset sekä videokameralla että still-kameralla. Yllättävän vähän korkeanpaikankammo tuntui, enemmän pelotti Ylen linkkitornissa. Alastullessa sorruin matkamuisto pienoismalliin talosta, se jotenkin puhutteli mua “osta mut osta mut osta mut”. Empire staten vieressä oli sarjakuvaliike josta lähti mukaan Schuitenin The Invisible Frontier. Ehkä tulee käytyä uudestaan myöhemmin. Sen jälkeen lähdettiin etsimään aamiaista pitkin Broadway avenueta alaspäin. Matkan varrella oli hässäkkää Madison Square Parkissa kun orava oli jäänyt takajaloistaan kiinni verkkoaitaan. Siinä oli enemmäkin täkäläistä Johnia ja Heleniä auttamassa kurrea pois pinteestä. Sen jälkeen taas tossua toisen eteen ja mentiin Ground Zerolle, tosin mentiin metrolla. Ei pelottanut mutta oma henkensä siinä on, ainakin sillä hetkellä mun henki. Tornien romahtamispaikalla oli tyhjä olo ja tyhjä oli maisemakin. Kuvaukset ja matka jatkui kohti rantaa ja Battery parkia. Sieltä näkyi jo Vapauden patsaan silhuetti. Ei vielä sinne menty, katellaan sitä sitten myöhemmin. Metrolla takaisin hotelliin ja virkistäytyminen. Illalla massakuuri jatkui ja mentiin Kentucky Fried Chickeniin. Vessa oli sen verran rähjäisessä kunnossa että jos nyt ei ole tarttunut joku pöpö tai sikafluenssa niin ei sitten koskaan. Hotelliin takaisin ja huoneeseen kuuntelemaan kun pikkutytöt kirkuivat tullessaan Britney Spearsin keikalta joka oli viereisessä Madison Square Gardenissa. IIIIIK!
Ground Zerolla
DAY 3 “HEAVEN OR IS IT HELL”
Aamutoimet alkoi taas 7 pintaan, aikaero vaikuttaa vieläkin. Päätettiin lähteä käymään Central Parkissa. Kahvit Starbucksista käteen ja Eighth Avenueta pitkin ylöspäin tossua toisen eteen. Aamukahvi kestää tasan tarkkaan 19 kortteria, tää on testattu. Ilmat jatkuu lämpimänä joten Tarot t-paita ei kauaa kuivana pysy. Pitää jossain vaiheessa ostaa lisää paitoja. Central Parkissa käytiin katsomassa Dakota Building jossa John Lennon ammuttiin, kuulemma Yoko Ono asuu vielä samassa paikassa. Ei paikkana mikään ihmeellinen mutta kuuluu rockin historiaan. Pakolliset kuvat paikalla ja vieressä oli vielä Imagine muistomerkki Strawberry Fields puistossa. Plussat puiston penkkien määrälle ja miinuksena huonot wc opasteet, ei muuten löydetty vaikka jostain kartasta katsottiin. Käytiin sitten veskissä Central Parkin Zoon vieressä olevassa kahviossa, ehkä menen sinne myöhemmin uudestaan ja sisälle asti. Seuraavaksi Apple taivaaseen eli läpikuultavaan kuutioon jonka alakerrassaoli mac tuotteiden liike. Jengiä oli ihan pipona, joten äkkiä uusi iPod kouraan ja ulos. Lounaalla massakuuri jatkui pizzapalojen muodossa. Seuraavana käytiin modernin taiteen museon ovella huomaamassa että museo on tiistaisin kiinni, ehkä myöhemmin uudestaan. Katellaan. Kävellen takaisin hotellille virkistäytymään ja otin pienet päiväunetkin. Unien jälkeen lähdettiin viereiseen Madison Square Gardeniin katsomaan löytyykö lippupistettä ja löytyihän se. Ostettiin illan Heaven & Hell keikalle liput ja hotellille venailemaan keikan alkua. Keikkapaikalla huomattiin ero suomalaiseen meiningiin, jengi ei ole kännissä. Suomalaisilla on vielä jotain oppimista alkoholin käytöstä, ei se juomalla lopu. Keikassa oli paljon hyvää mutta screenille ilmestyneet grafiikat olivat aikansa eläneet. Lämppärinä toiminut Coheed & Cambria jäi positiivisesti mieleen, laulajalla oli varmaan suurin näkemäni hiuspehko. Hauskan näköinen kun mikrofoni uppoaa jonnekin hiusten sekaan. Muuten ei voi kuin nostaa hattua Ronnie James Diolle kun jaksaa vaatimattoman yli 60 vuoden ikäisenä esiintyä ja heilua heavyikonina. Heaven and Hell!
Dakota Building
DAY 4 “IMAGINE ALL THE PEOPLE”
Tänään oli vapaapäivä, Janne meni jonnekin televiisioyhtiöön tutustumaan. Päätin kiertää ensin parit sarjakuvaliikkeet läpi. Ensin Empire State Buildingin viereiseen Jim Hanleys comics liikkeeseen. Sieltä käteenlähti one plus one, joku amerikkalainen sarjis. Seuraavaksi kahvi starbucksista ja siirtyminen Midtown comicsiin Times Squaren vieressä. Näistä suosittelen Jim Haleys liikettä. Väljempi tilana ja parempi fiilis. Matkalla liikennevaloissa joku rouva kyseli olenko lomalla ja olenhan mä. Näköjään se näkyy ihan naamastakin. Midtown comicsista lähti käteen Hermannin Zhong Guo sarjakuva. Matka jatkui kohti Central Parkia ja Mac liikettä. Kävin hakemassa iPodiin suojan. Mac Liikkeen kohokohta oli kun tummaihoinen kaveri kuunteli musiikkia ja heilui kuin viimeistä päivää musiikin tahtiin. Ei varmaan kuulunut perus Jamppa Tuomista kuulokkeista, sen verran hurmoksessa oli. Omena liikkeen jälkeen siirtyminen tien yli ja Central Parkin eläinpuistoon. Vähän pieni paikka mutta maisemat eläinpuiston keskeltä oli hienot. Ja pingviinit saivat plussapisteet. Eläimellisen menon jälkeen suuntasin keskelle Central Parkia. Sieltä löytyi joku linnantynkä ja ketäs sieltä löytyikään. Suomalaisia. Pyysin kaverilta että ottaa kuvan hengenheimolaisesta. Tänne asti tultu eikä suomalaisista saa olla rauhassa. Pitkän kävelyn jälkeen suuntasin takaisin hotellille virkistäytymään. Matkalla yritin ostaa keittoa mutta loistavasta englanninkielestä johtuen sain nuudeleita ja lihaa. Illalla käytiin Rock & Roll Hall of Famessa, suosittelen paikkaa jos musiikista tykkää. Näyttelyyn oli panostettu ja kirjoitin aseista vapaaseen amerikkaan anomukseen nimeni. Paikassa on myös John Lennonin osio New Yorkin ajasta, jossa oli seinässä puhelin. Jos se olisi soinut toisessa päässä olisi ollut Yoko Ono. Rupesi sen lähellä jännittää josko se oikeasti soittaisi nyt, en tiedä mitä siihen olisi räikkös englannilla sanonut. Kotimatkalla massakuuri tarjosi tänään Burger Kingiä. Vielä farkut menee jalkaan.
Central Park ja mä
DAY 5 “CITY OF BLINDING LIGHTS”
Tänään taas ekana sarjakuvaliike Forbidden Planet Greenwich Villagessa Tunnin etsimisen jälkeen ei löytynyt mitään, enkä väkisin halunnut ostaa. Kahvin jälkeen matka jatkui Ground Zeron viereen Century 21 ostoshelvettiin hakemaan t-paitoja ja sukkia. En kauaa viihtynyt, oli sen verran ahdasta, yksi t-paita jäi käteen oli sen verran hieno kuva. En suosittele paikkaa, menkää jonnekin muualle vaate ostoksille. Ruokana otin summassa jonkun kaalirullan ja uhkapeli kannatti. Oli hyvää tai oli sen verran nälkä että mitä tahansa olisi mennyt. Vähän nää aamiaiset aina venähtää puolen päivän jälkeiseen aikaan. Ostoskierros jatkui leviksien ja kassin merkeissä. Iltapäivällä käppäilin Brooklyn Bridgelle ihastelemaan maisemia. Peruskuvaukset ja pois. Hotellille päin mentäessä metro menikin keskus asemalle joten kävin aulan katsomassa enkä meinannut löytää oikeaa metroa. Hieman edestakaisin kävelyä ja löytyihän se lopulta. Illalla meinattiin mennä elokuviin mutta Times Squaren nurkilta sitä ei löytynyt. Sitten mentiinkin Top of the Rocksiin. Se on tornin huipulla oleva katselutasanne. Paikkana parempi kuin Empire State Building ja iltamaisema valoineen oli käymisen arvoinen. Suosittelen. Scorpionin Big City Lights soi vaan päässä.
Brooklyn Bridge
DAY 6 “GABBA-GABBA HEY”
Aamu alkoi Jannen hakemalla starbucks kahvilla, muuten aamupäivä jatkui matkapäiväkirjan päivittämisellä nettiin. Yritin kirjoittaa hotellin ala-aulassa mutta siellä oli ilmastointi niin kovalla ettei pystynyt olemaan puolta tuntia pitempään. En ymmärrä tätä ilmastointi juttua täällä. Nyt tiedän miltä tuntuu olla jääkaapissa. Päivittämisen jälkeen mentiin hotellin viereen aamiaiselle. Otin keiton ja kanaleivän. Keitto maistui mutta kanaleipä ei maistunut miltään. Tulee kohta ruisleipää ikävä. Seuraavaksi lähdettiin katsomaan mitä risteilyjä on tarjolla Circle Linellä Pier 83 kohdalla. Sinne oli hotellilta kävely matka, onneksi ei olla vielä kävelty kuin 100 000 mailia. Otettiin 75 minuuttia kestävä risteily joka menee vapauden patsaan ohi ja takaisin Hudson riveriä pitkin. Patsas oli hienon näköinen kauempaa katsottuna ja plussat risteilyn kuuluttajalle. Rautainen ammattilainen, hoitaa homman vaikka vitsit on kerrottu tuhansia kertaa. Mentiin vielä lopussa ohi missä lentokone oli tehnyt pakkolaskun Hudson riveriin. Seuraavaksi hotelliin virkistäytymään ja matkalla kahvit mukaan. Matkalla joku suomalainen oli huomannut minun Uutisvuoto paidan ja tervehtinyt mutta en itse huomannut mitään. Pienten päikkärien jälkeen menin henkkaan ja maikkaan ostoksille. Farkut, sukkia ja t-paitoja mukaan, ne olikin jo loppu. Illan suunnitelma oli mennä katsomaan legendaarinen rock mesta CBGB jossa paikallinen pikkubändi Ramones on aloittanut soittouransa. Päästiin Bleecker streetin päähän missä paikan piti sijaita, ei näkynyt mitään. Jatkettiin Bleecker streetiä toiseen päähän jolloin Janne katsoi netistä että paikka on suljettu. On ainakin Bleecker street tullut nähtyä päästä päähän jos ei muuta. Mentiin Hudson streetille Papa Verdeen syömään harmitus pois. Suosittelen paikkaa, ei turisti mesta. Sieltä kävellen pois hotellille päin. Matkalla käytiin vielä katsomassa Chelsea hotelli jossa Sex Pistolsin Sid Vicious puukotti tyttöystävänsä Nancyn huoneessa 100. Tänään satoi ensimmäistä kertaa koko reissulla. Eikä näkynyt Mary Sueta…
Matkalla pois Vapauden patsaalta
DAY 7 “BLUE SUEDE SHOES”
Aamuyöllä herätys, iPod oli Helsingin aikavyöhykkeellä. Oikea herätys 10 maissa. Normaalit aamutoimet suihkuineen ja menoksi. Tämän päivän ohjelmana oli käydä Interpid lentotukialuksella ja tehdä vähän vaateostoksia. Hotellin vaatepesu oli sen verran tyyristä että samalla rahalla ostaa uusia vehkeitä. Interpid ei massiivisesta koostaan huolimatta ollut kovinkaan erikoinen paikka, jos ei satu olemaan joku sotahullu. Ja mä en satu olemaan, vain lentosotamies Tikkakosken mannekiini. Päästiin käymään sentään sukellusveneessä jossa ei saanut aikoinaan käydä suihkussa kuin kerran viikossa ja silloinkin 2 minuuttia kerrallaan. Voi kuvitella sitä tunkkasta ilmaa kun alus on saapunut satamaan. Ei satanut paljoakaan vaikka oli luvattu huonoa keliä. Iltapäivällä takaisin hotelliin ja kauneusunet väliin. Unien jälkeen kahville ja t-paitoja shoppailemaan. Kävin Macyssä paikallisessa Stockmannissa. Hienoja t-paitoja olisi ollut mutta hintalappu jätti hyllyyn. Seuraavaksi kävin vielä Times Squarella fiilistelemässä miljoonan muun ihmisen kera. Metrolla takaisin hotellille päin yksi pysäkin väli, nyt ymmärtää jo mihin suuntaan pitää mennä. Matkalla vielä kenkäkaupassa käynti josta elämäni ensimmäiset converset mukaan. Nyt huomasi että shoppailu kiintiö on täynnä, ei meinannut jaksaa jonottaa tuntia että saa yhdet kengät ostettua. Ensin olin väärässä jonossa enkä vieläkään ymmärrä mikä jono se lopulta oli. Muutenkin täällä normaali lauantai vastaa ihmisten määrässä suomen joulu shoppailua. Ei oikein nappaa, mutta tulipahan sekin koettua. Ensikerralla sitten voi keskittyä muuhun tekemiseen, pakolliset nähtävyydet nähty ja shoppailut tehty. Huomenna sitten matkustus päivä johonkin aivan muuhun…
Interpid lentotukialuksella
DAY 9 “HOTTER THAN HELL”
Ensimmäinen herätys Los Angelesissa. Ei ihan parhaat ekat fiilikset Los Angelesista. Flunssaa pukkas päälle New Yorkista lähtiessä. Päälle vielä pitkä matkustuspäivä ilmastoidussa lentokoneessa ilman ruokaa, joten edellisenä illtana oli fiilikset aika maassa. 10 tunnin nukkumisen jälkeen olo hieman helpotti ja aamutoimien jälkeen lähdettiin katsomaan Observatoriota jossa James Deanin leffaa on kuvattu. Alla tuliterä mersun pikkumaasturi, autovuokraamon herra sai ylipuhuttua parempaan autoon. 200 dollari köyhempänä nyt mennään sitten viimeisen päälle vehkeillä. En meinannut edes alkuun löytää käsijarrua pois päältä. Turistit matkalla. Näköalapaikalta näki hienosti koko enkelten kaupungin ja läheisen alueen maastopalon savupilvetkin piirtyivät taivaalle. Lämmintä täällä ainakin on, päälle 30 astetta. Niin lämmintä että filmikin sulaa digikamerasta, ainakin kuvien perusteella. Mulla säädöissä iso arvoa liian paljon, laitoin automaatille. Katsotaan onnistuuko kuvat paremmin loppureissusta. Käytiin vielä ennen hotellille palaamista hautausmaalla johon oli haudattu Ramones kaverit Johnny ja Dee Dee. Iltaohjelmistona oli käynti Beverly Centerin ostokeskuksessa hakemassa mulle uikkarit. Hotellin katolla on uima-allas jota kävin heti kokeilemassa. En tiedä veden puhtaudesta mutta lämmintä se oli ainakin. Paluumatkalla mun uusia converseja kehuttiin, ainakin amerikkalaiseen makuun valittu.
Rock Rock!
DAY 10 “JUST NOT LIKE HEAVEN”
Aamulla normaalit aamutoimet ja kahvin hakuun 100 metriä katua alaspäin. Starbuck ihan vieressä se on hyvä, siihen on jo tottunut. Sen jälkeen mersu alle ja mentiin Universal studiouksen viihde keskukseen. Ainakin tiet täällä on hieman huonommassa kunnossa kun suomessa, asfaltti ei ole niin tasaista. Ensimmäisenä menin Simpsonien paikkaan jossa joutui jonottamaan kolmessa eri paikassa ennen kuin pääsi lopulliseen koitokseen. Vähän samallainen 3D vuoristorata kuin linnanmäelllä mutta paremmin toteutettu. Seuraavaksi mentiin kiertoajelulle jossa käytiin läpi kuvauspaikkoja eri leffoista, hieman muovisesti toteutettu mutta pituudesta plussat. Syöminen ja Jurassic Park ajelu jonka lopun putouksessa kastui ihan mukavasti. Se teki ihan hyvää koska päivä oli taas aika lämmin verrattuna suomen kesään. Taustalla näkyi myös viereisen palon savupilviä. Kävin vielä vieressä olevassa Muumio vuoristoradassa jossa lähtö oli tyrmäävä, kuin Räikkösen ferrarilla olisi lähtenyt. Lopussa käytiin vielä Waterworldin leffan esityksessä kun sopivasti käveltiin paikan ohi. Aivot narikkaan viihdettä, tulta ja räiskettä niin kansa tykkää ja taputtaa. Hotellille kaupan kautta ja katolle uima-altaaseen virkistäytymään. Iltameni Mötley Cruen lehtieä lukiessa jonka ostin Helsinki-Vantaan lentokentältä matkalukemiseksi. Jännää lukea tapahtumista mitkä on tapahtunut ihan parin kilometrin säteellä. Myöhään illalla mentiin vielä käymään Viper rockipaikassa jonka eteen River Phoenix aikoinaan kuoli. Ihan hyvä bändi oli soittamassa mutta aika pieni paikka mitä oli kuvitellut. Islantilainen nainen tuli kyselemään mistä ollaan, en saanut mitään selvää vaikka ihan selvällä sian saksalla puhui. Ei ollut Mary Sue…
Tämä ei ole New yorkista vaan Universalin studioilta.
DAY 11 “WALKING IN MY SHOES”
Vietettiin vapaapäivä, sai tehdä mitä halusi. Mä päätin lähteä kävelemään Kiinalaisen teatterin edustalle. Mukava oli välillä päästä kävelemään. Matkalla sattumalta löytyi sarjakuvaliike ja ei muuta kuin sisään. On täällä mullekin edes yksi paikka missä käydä. Pari mukavaa löytöä mukaan ja matka jatkui sunset boulevardia pitkin kohti tähtiloistetta. Ei uskoisi että olen viihteen mekassa, sen verran rähjästä. Pitkän kävelyn jälkeen pääsin perille. Pakolliset kuvaukset tähdistä maassa ja jalanjäljistä kiinalaisen teatterin edessä. Puolen tunnin ihmettelyn jälkeen huomaan että tässä se oli. Ei todellakaan mitään glamouria, pieni kadun pätkä täynnä turistikrääsää ja siinä se oli. Paluumatkalla takaisin hotellille huomasin että olen melkein ainut ihminen joka kävelee. Tuhansia autoja menee ohi mutta yksi turisti tallustaa. Aivan hullua touhua. Tänään ei ollut muuta.
Jackson elää!
DAY 12 “I AM PRETENDING”
Herätys aikaisin koska oli tarkoitus lähteä käymään Disneylandissä. Sinne on noin tunnin ajomatka ja täytyy varata aikaa harhailuun. Yllättävän mukavasti liikenne sujuu isoillakin moottoriteillä. Ainut mitä pitää tarkkailla on että millä kaistalla ajaa. Yhtääkkiä onkin viisikaistaa ja olet menossa johonkin muualle jos ei ole tarkkana. Ulosmenoliittymät tulee äkkiä ja ei kerkii nopeasti reakoida jos ei tiedä mihin on menossa. Disneyhin kuitenkin matka sujui leppoisasti ilmastoinnin huristessa taustalla, jota en mielestäni ole saanut itselleni kohdilleen. Joko on liian kylmä tai liian kuuma. Lapsena en olisi uskonut että tänne joskus pääsen mutta täällä nyt ollaan. Paikkana aika samanlainen kuin Pariisissa. Muutamat vuoristoradat läpi ja siipiratas alukselle seilailemaan. Lämmintä taas riittää. Paikan plussapisteet saa Pirates of Caribbian veneristeily. Lavasteisiin oli panostettu ja matka ei ollut mikään lyhyt pyräys. Pitää hankkia Mary Suen kanssa lapsi niin tänne voi tulla uudestaan. Ei näkynyt vieläkään Mary Sueta. Lähtiessä ostin vielä Toy Storyn elokuvasta Woody nuken. Meissä kaikissa elää pieni lapsi. Illalla vielä mentiin katsomaan The Pretenders konsertti Greek Theaterin ulkoilmalavalla. Vanharouva yllätti ja pesi nuoremmat lämmittelijät mennen tullen. Nyt on tullut käytyä keski-ikäisten Losilaisten kanssa keikalla, vähän oli tunne että kuka ei kuulu joukkoon. Mutta keikka oli hyvä.
Amerikkalainen sorsa Disneylandissä.
DAY 13 “RIDERS ON THE STORM”
Aamulla menin nettikahvilaan päivittelemään matkapäiväkirjaani. Siinä meni nopeasti kaksi tuntia ja medium kahvi. Puolen päivän jälkeen päätettiin mennä ensin katsomaan Bela Lugosin hautaa ja sitten Venice Beachille uimaan. Matkalla mersun tasaisessa kyydissä päästiin ensikertaa kokemaan paikallista ruuhkaa moottoritiellä mutta ei siinäkään kauaa mennyt kun jäätiin seuraavassa liittymässä pois. Pienen harhailun jälkeen löydettiin paikalle Hertzin gps vekottimen kanssa. Janne sai vekottimen toimimaan tässä vaiheessa reissua, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Vähän helpompi ajaa ja suunnistaa kun on muutakin kuin pelkät epämääräiset kartat apuna. Kaikki amerikassa on isompaa, niin myös hautausmaat. Täällä voi autolla kiertää koko hautausmaan ja jättää viereen mille haudalle on menossa. Etsittiin vielä Sharon Taten hauta kun oli samassa paikassa, kuin kohtalosta illalla tuli televisiosta Mansonin murhista juttua Jerry Kingin ohjelmassa. Seuraavaksi suunta kohti merenrantaa ja Venice Beachiä jossa nuori Jim Morrison ja kumppanit on perustanut The Doors bändin. Tunnin autossa hikoilun jälkeen saavuttiin paikalle ja mersu parkkiin. Käveltiin rantakatua pitkin melkein loppuun asti, tuntui että rihkama ja paikallisten taidekojut ei lopu koskaan. Käännyttiin jossain vaiheessa takaisin ja mentiin syömään rantaravintolaan. Otin grilliribsit ja en ole koskaan syönyt niin pehmeästi valmistettua kylkeä. Olisi pitänyt kysyä miten ne valmistaa niitä kun omat aina onnistuu miten sattuu. Aterian jälkeen suunta kohti rantaa ja Baywatch tunnelmat päälle. Pikainen uikkareitten vaihto rannalla ja juoksukohti merta hidastettuna kuin David Hasselhoff Baywatchissa konsanaan. Kylmä suihku ja suolavedet suuhun on ensimmäiset kokemukset Tyynestä valtamerestä. Ei rannalla olevat uimapelastajat ole turhia, tuntui aika kovalta meren voima vaikka en ollut kuin 10 metriä rannasta. Pikainen suihkuttelu rannalla ja matka takaisin hotellille. Virkistäytyminen väliin ja illlan ohjelmistona on matka kohti kuuluisalle Whiskey clubiin whiskeylle. Katsellaan onko mitään kirjoiteltavaa huomenna…
Venice Beach.
DAY 15 “WANTED DEAD OR ALIVE”
Ei mitään kirjoiteltavaa edellisestä päivästä muuta kuin että poltin itseni uima-altaalla. Olin ensin varjossa ja sitten kun otin päiväunet niin aurinko oli liikkunut sen verran että rinta paloi aivan punaiseksi. Tänään sitten oli vuorossa vielä käynti Griffith Parkin länkkäri museossa. Siellä oli esitys Coralin ammunnasta. En oikein saanut selvää mitä siinä oli tapahtunut muuta kuin että joku ärsytti jotain ja sen jälkeen ammuttiin. Aseista en niinkään välittänyt mutta vanhoista postivaunuista oli mielenkiintoisia tarinoita. Esimerkiksi postin kuljettajiksi valittiin nuoria hyväkuntoisia orpoja koska se oli niin vaarallista touhua ja yksi vankkurikuljettaja oli lopulta paljastunut valepukuun pukeutuneeksi naiseksi. Museokierroksen jälkeen taas pari tuntia autonratissa ympäri Losia. Käytiin rodeodrivellä jossa julkkikset käyvät shoppailemassa. Ei pysähdytty ostoksille koska ei ylen palkoilla sinne ole asiaa. Käytiin vielä ajelemassa Bellair ja Hollywood Hills alueella jossa ei persaukisia asu. Eipä niistä paljoakaan näkynyt kun oli pensasaidat joka puolella mutta sen verran näkyi ettei ne ihan pieniä kämppiä ole. Viimeisen enkelten kaupungin illan ohjelmana oli vielä ruokailu Rainbow bar & grillissä joka on tunnettu rockruokala Sunset Stripillä. Aika värikkään näköinen sisustus jonka seinillä oli paljon rokkitähtien kuvia. Ihan ok ruokaa vaikka ei voittanutkaan äidin lihapullia ja olisi tehnyt mieli vetää puolilitraa ketsuppia päälle. Ravintolan hovimestarina hääri ihan Sopranoksen näköinen mafiahemmu joka pisti nimmarin hymyillen mun matkashekkiin. 10 dollaria tippiä ja takaisin hotelliin pakkaamaan seuraavan päivän matkaa varten. Goodbye LA and Goodbye Mary Sue.
Länkkärimuseon edestä
DAY 16 “BEAUTIFUL DAY”
Aamulla aikainen herätys, pikasuihku ja menoksi. Odotin että olisi maanantaiaamuna Los Angelesissa ruuhkaa mutta voe tokkiisa Hotellin läheiset kadut ammottivat tyhjyyttä. Ei päästy koko reissulla kunnon ruuhka kokemukseen, mitä ei jää kyllä kaipaamaankaan. Vielä tilkka bensaa hyvin palvelleeseen maasturiin ja kohti Hertsin palautuspistettä. Palautus oli ainakin tehty helpoksi, ohjasivat parkkiin, kuitti käteen ja menoksi. Sitten lentokentälle parituntia odottamaan koneen lähtöä. Ruoka ainakin oli kallista kentällä. Kanaleipä, hedelmäkulho ja limu yhteenstä 20 dollaria. Tulipahan jotain syötyä ennen lentoa kun viimeksi mentiin pelkällä kahvin voimalla koko reissu. Koneessa ennen lähtöä tarkkailin kun laukkuja laitettiin koneeseen, aika kovakouraisesti niitä pistetään menemään ja siinä oli jotkut lastenrattaat jota mies ei saanut kasaan vaikka kuinka yritti. Luovutti ja antoi mennä kokonaisena sisään. Ja toinen häiskä yritti saada vetomatkalaukun pidikettä kasaan, sen verran kovasti painoi kahvasta että luulin kohta todistavani laukun sisällön räjähtämistä pitkin kenttää. Sekin luovutti. Ennen koneen nousua kun olin jo nukahtamaisillaan näin Los Angelesin kentän taivaalla ison savusta muodostuvan tekstimainoksen, jonka pienkone muodosti perässsään jota kuitenkaan en erottanut vaikka yritin siristää silmiä. En tiedä oliko se jo unta vai totta niin epätodellinen tilanne se kuitenkin oli. Nyt olen kokenut senkin että nukahtaa samalla kun kone kiihdyttää pitkin kiitorataa. Matkan varrella oli sitten hienoja näkymiä jossain päin keskellä amerikkaa. Vuoristoseudusta tasaiseen peltomaisemiin. Lopulta New Yorkin kohdalla kun kone oli laskeutumassa näkyi ilotulitus jossain päin Manhattania. Ilta valaistuksessa New Yorkin kaupunki näytti koneesta katsottuna hienolta mutta väistämättä tuli mieleen kuinkahan paljon watteja tuohonkin valomereen tarvitaan. Kentän ulkopuolella oli kova yritys laittomilla takseilla, mutta ei tälläkään kertaa saanut turisteja narrattua. Olenhan mä täällä jo toista kertaa. Vähän niinku konkarimatkaaja. Hotelliin sisään ja lepoa seuraavan päivän kotilentoa varten. Kun käytiin tekemässä check-in alakerran nettikoneella samassa hississä oli tummaihoinen porukka lähdössä vielä juhlimaan, kultaketjua kilisi ja muutenkin asusteet oli erinäköistä kuin Bottalla konsanaan. Huomenna kotiin ja hernekeittoa kattilaan.
American Airlines lentolippu
DAY 17 “WELCOME HOME (SANITARIUM)”
Viimeinen reissupäivä edessä. Herätys Bronxin lentokenttä hotellista. Aamukahvit huoneen kahvinkeittimellä ja suihkun jälkeen menoksi. Hotellin Shuttle kuljetus vei kentälle ja ei muuta kuin odottamaan että Finnairin tiski aukeaa. Kerrankin ajoissa lennolle. Vajaat 6 tuntia aikaa lähtöön. Normaalit turvatoimet ja sisälle odottamaan. Pientä kävelyä ympäriinsä ja lopuista dollareista eroon. Ostin vielä nenätrimmerin. Nyt lähtee nuuskinta torvesta karvat ihan amerikan malliin irti. Töihin vielä jotain paikallisia karkkeja tuliaiseksi. Pientä jännitystä sain kun hukkasin boarding passin ostosreissullani, lopulta löytyi kaupasta josta olin karkkeja ostanut. Seuraavaksi syötiin viimeistä kertaa usan luvatussa maassa. Otin sushia joka aina on kallista mutta hyvältä maistui. Puikkojen kanssa vetelin ihan summassa mutta hyvin ne palat suuhun löytyi. Ei se miten tekee vaan millä lailla. Sitten vielä venailua kentällä ja lopulta koneeseen. Ensimmäinen julkkis bongaus koko matkalla. Ville Valon kaveri Bam Margera tuli samaan koneeseen. Koneessa heti ihmemedia vekottimen kimppuun. En tiedä tehdäänkö nykyään paskoja elokuvia vai olenko minä muuttunut. Laitteen leffavalikoimaa riitti mutta yhtäkään leffaa en jaksanut katsoa 5 minuuttia pitempään. Lentämisestä vielä sen verran että ihmettelen miten turvallinen olo mulla on koneessa vaikka tietää että on 10 kilometriä pepun ja maan välissä. Ehkä se on koneen kohtumainen tiivis tunnelma missä on hyvä olla. Parit pienet torkut matkalla ja Juha Vuorisen Kristianin teinivuodet kirjan parissa meni loppumatka. Kirjan jätin koneeseen seuraavan suomalaisen lomalaisen ihmeteltäväksi, kyllä sillä hymy hyytyy kun rupeaa lukemaan Tuusulan ihmemiehen rivouksia. Tämmöstä tällä kertaa. Mari Sueta ei näkynyt, mutta jossain se on…
Matkalukemista
FINAL REPORT
Kirjoitan tätä pariviikkoa reissun jälkeen että tulisi jotain perspektiiviä reissuun. Paljon tuli nähtyä ja näin jälkikäteen olisi ohjelma voinut olla vähän löysempi. Kokoajan mentiin paikasta toiseen ja nähtävyydestä toiseen. Ehkä sen takia ei ole jäänyt oikein mitään elämää suurempaa mieleen koko reissusta ja reissuväsymystä tuli jossain vaiheessa kuumeen muodossa. New Yorkista tykkäsin sen verran että voisi toisenkin kerran käydä sillä tavalla ettei suunnittele mitään. Kiertelee museoita ja kahviloita läpi, siis hengailee vaan. Pakolliset nähtävyydet on nähty. Heaven & Hellin lämppärinä toiminut bändi Coheed & Cambria on soinut kotiinpaluusta lähtien ja taitaa olla suurin plussa New Yorkin matkalta. Los Angelesiin en lähde uudestaan tai saa maksaa mulle aika paljon että lähden. En tiedä mitä odotin mutta sitä se ei ainakaan ollut. Glamouri oli aika kaukana. Jotenkin luulin että viihdeteollisuuden rikkaudet näkyisi myös kaupungissa mutta ne rahat taitaa mennä tuottajien taskuun. Eikä mielestäni turismia ole hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla jos Hollywood kylttiä joutuu tihrustelemaan kolmen kilometrin päästä, niin musta siinä on jotain pielessä. Sehän on sentään kaupungin tavaramerkki eikä sitä nää edes kunnolla. Reissukaverin kanssa matkustamista jännitin koska ei olla aikaisemmin reissattu yhdessä ja tämä oli muutenkin normaalia pitempi matka. Periaatteessa matka meni hyvin kun oli kaksi aika rauhallista ja pitkä pinnnaista ihmistä reissussa mutta sen ainakin opin itsestäni että otan ensikerralla oman huoneen, jotenkin kaipaan omaa rauhaan enemmän. En jaksa olla koko ajan ihmisten ympäröimänä. Toisen asian opin reissulta että vaikka rokkihommeleista tykkään mutta en halua elää niin kuin rokkari. Viimeiset drinkit toistaiseksi on vedetty viskit Whiskeyssä.
+++++ Coheed & Cambria
+ New York iltanäkymä
+ New Yorkin rock Hall of Fame
+ The Pretenders
+ Venice Beach
- Interped sotalaiva
- Los Angelesin nähtävyydet
